ikäihmisten hyvinvoinnin asiantuntija - Vanhan kirjastotalon rappusilla

Julkisen palvelutuotannon kehittäminen

Julkisen palvelutuotannon kehittämisen ja uudistamisen suuntaa määrittävät kansalaisten arvonäkemykset ja niihin perustuva yhteiskuntapolitiikka.Tampereen kaupungin omana tuotantona järjestämät hyvinvointipalvelut ovat yhteiskunnallinen investointi kuntalaisten hyvinvointiin, terveyteen ja osaamiseen ja siten koko kunta- ja kansantalouden kilpailukykyyn.

Nykyisten tulevaisuuteen tähtäävien mahtipontisten tunneli- ja kansiareena hankkeiden lisäksi pitää myös ymmärtää että tamperelaisten hyvinvointipalveluihin kohdistamat odotukset muuttuvat jatkuvasti laatutietoisten +55 kansalaisten määrän kasvaessa. Tunnelihankkeen ja kansiareena voi siirtää heidän mielestään tulevaisuuteen 10-15 vuoden päähän.
Maanlaajuisesti tarkasteltuna totuus on että yli 85 vuotiaiden määrä nousee nykyisestä noin 109.000 henkilöstä vuoteen 2040 mennessä 392.000 henkilöön ( Tilastokeskus, väestöennustetaulukot ).

Maallikkokin ymmärtää, että hyvinvointipalvelujen ylläpitäminen tulee lähivuosina vaikeutumaan merkittävästi julkisen talouden kestävyysvaiheen ja väestörakennemuutoksen johdosta. 
Tampereella tulisi vaikeasta taloustilanteesta huolimatta keskittyä tulevan uuden, syksyllä valittavan valtuuston toimesta hyvinvointipalvelujen tuottavuuden sijasta seuraamaan ja kehittämään hyvinvointipalvelujen tuloksellisuutta asettamalla kuntalainen keskiöön asiakkaana. Siten saamme tamperelaiset taas luottamaan päättäjiin.

Uskoakseni sellaisia vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta seuraavia mittareita ei kuitenkaan ole joiden avulla voitaisiin verrata esimerkiksi julkisen ja yksityisen palvelutuotannon tuloksellisuutta tuottajakohtaisesti.

Siksi yksinkertaisten, luotettavien mittareiden puuttuessa suurimmat paineet kohdistuvat Tampereellakin oman tuotannon sosiaali- ja terveyspalveluihin, sillä niiden osuus on täällä, kuten muidenkin kuntien ja kuntaliittymien kokonaismenoista yli puolet. Nykyinen trendi on että palvelujen tuotantoa ollaan siirtämässä enenevästi yrityksille ja järjestöille joskin julkisen tuotannon osuus on edelleen keskimäärin 70 prosenttia. 

Ulkoistamisen huumassa on muistettava että julkisista hankinnoista annetun lain tulkinta, kansalliset hankinta käytännöt ja puutteellinen hankintaosaaminen ovat olleet ongelmallisia sekä järjestöille että alan yrittäjille, ertyisesti juuri sosiaali- ja  terveysalalla jossa yritykset ovat pääosin pieniä ja monissa erityispalveluissa järjestöt ovat merkittäviä toimijoita. Tämä aiheuttaa sen että suuret kilpailutuskokonaisuudet saattavat johtaa markkinoiden keskittymiseen monipuolistumisen sijasta.

Lampinen

Tehdään puisto koko yhteisön käyttöön

Tampereella tuskaillaan säännöllisesti penkit ja levähdyspaikat täyttävistä ”oravanpyörästä” tipahtaneista kanssa ihmisistämme, ns. ”hanuista” jotka hönöttelevät ja meluavat puistoissa ja likaisilla kävelykadunpätkillä.

Kiireisenä kotiin lihapatojen ääreen kiiruhtaessamme he pelottavat ja hermostuttavat. Mielestäni nykyiset penkkiryhmät ja ydinkeskustan puistikot ovat kuin tehty näitä veljiämme varten. Onhan selvää että ihmisten keskellä hönötellessä voi kehittää jotain uutta ja pummata vaikka pullonhintaa. Jossain on oltava kun ei ole mitään muutakaan. Voi meitä onnekkaita.
 
Mielestäni ydinkeskustan puistot tulisi suunnitella koko yhteisön – Tamperelaisten käyttöön. Kaikille, myös ”hanuille” huolella, halpoja kompromissejä välttäen suunniteltu ”community park” puuttuu Tampereelta. Pyynikillä ja tai Näsinpuistossa piknikillä käydään jo nyt spontaanistikin ja siksi ne ydinkeskustaan kuuluvina alueina sopisivat ”yhteisöpuistojen” sijoituspaikoiksi.
 
”Yhteisöpuistot” sisältäisivät avoimia ja ilmaisia kiinteitä pik-nik pöytiä, vaipanvaihtosuojia, valaistuja lentopallo- ja koriskenttiä, lasten leikkipaikkoja, esiintymisareenoita, grillipaikkoja, sähköpisteitä, BMX -ratoja, vesipisteitä, wc-tiloja jne. sijoiteltuna siten että luontoa kunnioitetaan ajan trendin mukaisesti.

Naiivi pelko siitä että kaikki aina rikotaan ei saa olla ”yhteisöpuiston” toteuttamisen esteenä. Asennekasvatus yhteisestä hyvästä huolehtimiseksi on aloitettava kouluissa ja perinteinen suomalainen positiivisuuteen perustuva kyttääjä-käräyttäjä mentaliteetti takaa että paikat pysyvät kunnossa ja ”hanut” ojennuksessa.

Kannu

Tampereen Keskustorin festivaaliteltat x 3 – suomalaista hömppäherrailua parhaimmillaan

Tampereella järjestetään 3 suht samansisältöistä “teltta”-juhlaa kesällä noin kuukauden aikajanalla.
Jokaisen tapahtuman järjestäjä pystyttää oman teltan – tottakai – itte se pitää tehrä perkele.

Pikku vinkki ensi kesän tapahtumajärjestäjille – ilmaiseksi.
Poiketkaapa porukalla, kaikki tapahtumajärjestäjänerot, vaikka kahville Kauppahalliin ja päättäkää yhdessä ensi kesäksi jotain fantsua – päättäkää että pystytetään yksi, kaikkiin kolmeen tapahtumaan sopiva teltta porukalla, yhteisin kustannuksin, sillä se tullee varmasti halvemmaksikin.

Tosiasia on että kaikissa rumissa telttavirityksissä “keppana” maistuu yhtä väljältä, joten “so what” millainen se juottola on.

Oona

Verkostojen yhteisöllisyys ja luottamus luovat sosiaalista pääomaa

Ikäihmisten Elonpolkuja -yhteistyöverkosto on Tampereella vuodesta 1999 alueellisesti toiminut poliittisesti puolueeton ja avarakatseiseen kumppanuuteen perustuva ikäihmisten yhteistyöverkosto, jossa kuljetaan kohti yhteistä päämäärää toinen toistaan tukien ja vahvuuksia vahvistaen.
Tällä hetkellä kaikissa kunnissa kamppaillaan edullisten palvelutuotantotapojen etsimisen ja tehokkuusajattelun parissa, joten

”Elonpolkuja -verkoston tyyppinen yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin voimavaroja kokoava, säännelty organisointi on ajankohtainen malli kuntasektorilla”.

Elonpolkuja -yhteistysverkostossa kumppanuussuhteen laatu varmistetaan samanarvoisella osallistumisella päätöksentekoon ja ottamalla kaikkien mielipiteet huomioon. Kevyen byrokratian ja läpinäkyvän hallinnon edelläkävijänä ”Elonpolkuja -verkosto sopii hyvin myös kaupungin strategisiin tavoitteisiin, sillä sen avulla voidaan sekä edistää vanhusten toimintakykyä että toteuttaa kumppanuusajattelua kolmannen ja yksityisen sektorin toimijoiden kanssa” .

Elonpolkuja -yhteistyöverkoston luomien kaupungin kumppanuussuhteiden avulla saavutetaan Tampereella myös Pormestariohjelman (2009–2012) mukaiset tavoitteet järjestöjen osallistumisesta palvelutuotantoon.

Jatkuvasti kehittyvä Elonpolkuja -verkosto haluaa viedä tunnettuuden brändäykseen asti, jotta kasvava kolmannen -iän edustajien ja uusien eläkeläisten joukko tietäisi verkostossa olevan kyse ennakoivasta ja ehkäisevästä ikäihmisten hyvinvoinnin – ja terveyden edistämisestä.

”Elonpolkuja -verkosto on julkishallinnolle varsin tehokas toteutusmuoto, jos tehokkuutta tarkastellaan käytettyjen julkisten resurssien määränä suhteessa saatuihin hyötyihin. Yhdellä verkostoa varten palkatulla työntekijällä, järjestöjen toiminta-avustuksilla sekä pienellä budjettimäärärahalla kaupunki ylläpitää verkostoa, joka mahdollistaa järjestöille toimintapuitteita, tutustuttaa toimijoita toisiinsa, vahvistaa toimijoiden asiantuntijuutta ja jakaa nopeasti tietoa. Raha palautuu hyvinvointina”.

Elonpolkuja -verkosto on kaupungin näkökulmasta erittäin hyödyllinen ja edullinen tapa tuottaa palveluja ja osallistaa kuntalaisia hallinnon prosesseihin. Verkostorakenteiden ylläpitoon käytetyt panostukset tulevat moninkertaisina takaisin kuntalaisten hyvinvointina. Jäsenyhteisöjen sitoutuminen verkostoon syntyy silloin kun kaikki osapuolet tarvitsevat toinen toistaan. Elonpolkuja yhteistyöverkoston yhdessä toteutettavien tapahtumien suunnittelu ja toteutus tulee nähdä isompana win-win tavoitteena, kuin hetkellisenä voiton ja menestyksen tavoitteluna. Sitoutuminen on kaksoisriippuvuutta, verkostossa riippuvuutta kaikista Elonpolkuja –yhteistyöverkoston toimintaan sitoutuneista toimijoista. Verkostoituminen on pitkä prosessi ja sen sisällä tapahtuva luottamuksen ja sitoutumisen rakentaminen vaatii myös panostusta jäsenyhteisöiltä.

”Elonpolkuja -verkoston tyyppinen yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin voimavaroja kokoava organisointi on ajankohtainen malli kuntasektorilla”.

lainaukset: (Hanna Westinen, Verkostot kunnallishallinnossa – tapausesimerkkinä Tampereen kaupunki, Tampereen yliopisto Politiikan tutkimuksen laitos Valtio-oppi Pro gradu –tutkielma Helmikuu 2011 )